Kansalaisuus ansioluettelossa – mainita vai ei?
Tarvitseeko, tai ylipäänsä kannattaako kansalaisuus mainita CV:ssä? Pääsääntö on se, että kansalaisuutta ei tarvitse ilmoittaa ansioluettelossa, sillä tiedolla ei ole merkitystä työn kannalta. Perus henkilötiedot eli nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite CV:ssä on mainittava, mutta kansalaisuus on monessa tapauksessa turha tieto. Entä milloin se pitää mainita, tai milloin siitä voi olla hyötyä? Kokosimme tähän juttuun vastaukset kansalaisuutta koskeviin kysymyksiin.
Kansalaisuus on CV:ssä saman tyyppinen tieto kuin perhetilanne: melko arkipäiväinen tieto, jonka moni ottaa mukaan sen kummemmin asiaa pohtimatta. Käytännössä se on kuitenkin useimmiten turha tieto, sillä kansalaisuus ei saa vaikuttaa työnhakuun jo senkään johdosta, että sen perusteella syrjiminen on kielletty yhdenvertaisuuslain perusteella. Koska ansioluettelossa on tärkeää keskittyä vain niihin asioihin, jotka saavat sinut erottumaan positiivisesti hakijajoukosta, tieto kansalaisuudesta on useimmissa tapauksissa tarpeeton ja sen voi jättää pois.
Joissakin tilanteissa voi kuitenkin olla perusteltua, eli positiivista ilmoittaa ansioluettelossa minkä maan kansalainen olet.
Suomalainen, Suomi vai Suomen kansalainen?
Jos olet päättänyt, että haluat ilmoittaa kansalaisuutesi CV:ssäsi, seuraava kysymys joka eteen tulee on luonnollisesti kuinka kansalaisuus ansioluettelossa ilmoitetaan. Mikä on siis oikea tapa ilmaista kansalaisuus CV:ssä? Suomessa käytäntö on seuraavan kaavan mukainen:
Kansalaisuus: Suomi.
Sama kaava pätee kaikkiin muihinkin maihin, eli oikea kirjoitusmuoto ei ole suomalainen. Koska oikeinkirjoitus on työnhaussa erittäin tärkeää, on hyvä muistaa että maiden nimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella, kun taas vaikkapa kansalaisuuteen tai kieliin viittaavat sanat pienellä alkukirjaimella.
CV:ssä ei siis käytetä ilmaisuja “Suomen kansalainen” tai “suomalainen”. Viimeksi mainittu koetaan usein ilmaisuna, joka viittaa etnisyyteen eli alkuperään, ei niinkään kansalaisuuteen, joka on pikemminkin juridinen asia.
Alla muita esimerkkejä oikeasta tavasta ilmoittaa kansalaisuus:
Kansalaisuus: Ruotsi
Kansalaisuus: Venäjä
Kansalaisuus: Viro
Kansalaisuus: Ukraina
Kansalaisuus: Yhdysvallat
Kansalaisuus: Iso-Britannia
Useat maat ovat viime vuosina mahdollistaneet kaksoiskansalaisuuden, jonka seurauksena monella on nykyisin kaksi tai jopa useampia kansalaisuuksia. Mikäli sinulla on kaksoiskansalaisuus, voit tarvittaessa ilmoittaa sen seuraavan kaavan mukaisesti:
Kansalaisuus: Suomi ja Venäjä.
Kansalaisuus: Suomi ja Yhdysvallat.
Kansalaisuus: Portugali ja Brasilia.
Kansainväliset sopimukset edellyttävät, että kaksoiskansalaisia kohdellaan samalla tapaa kuin pelkästään Suomen kansalaisia.
Kansalaisuus ja yhdenvertaisuus
Suomessa on eurooppalaisessa mittakaavassa vähän maahanmuuttoa, joten valtaosa työmarkkinoilla olevista ihmisistä on syntyperäisiä suomalaisia. Tästä johtuen muualla syntyneet - olivatpa he Suomen kansalaisia tai eivät - ovat marginaalinen vähemmistö, jonka asema työmarkkinoilla on tutkimusten mukaan huomattavasti heikompi. Esimerkiksi mahdollisuudet päästä työhaastatteluun ovat paljon pienemmät.
Yhdenvertaisuuslakia kuitenkin tulkitaan tiukasti, mikä tarkoittaa että työnantajat ovat useimmiten tietoisia siitä, että syntyperän, kansalaisuuden tai äidinkielen perusteella syrjintä ei ole sallittua. Tämän seurauksena monet työnantajat ovat siirtyneet niin kutsuttuun anonyymiin työnhakuun, eli työhaastatteluun kutsuttavien henkilöiden nimi ja muut henkilötiedot, kuten kansalaisuus, piilotetaan karsintoja tekeviltä henkilöiltä. Valinnat halutaan siis tehdä kokemuksen ja koulutuksen perusteella. Etenkin julkisella sektorilla anonyymi työnhaku yleistyy nopeasti, joten kansallisuuden mainitseminen CV:ssä on tällöin hukkaan heitettyä tilaa ansioluettelossa. Tästä huolimatta syrjintää esiintyy, ja koska muiden maiden kansalaisia on suhteessa melko vähän, voi olla hyvä jättää kansalaisuus mainitsematta.
Poikkeus sääntöön: suomalainen, jolla on ulkomainen nimi
Vaikka kansalaisuus kannattaa pääsääntöisesti jättää mainitsematta CV:ssä, joissakin tilanteissa se voi käytännön syistä olla sinulle eduksi. Näin on esimerkiksi kun sinulla on - avioliiton tai perhesuhteiden kautta - ulkomainen sukunimi. Maija Miettisen tuskin tarvitsee mainita, että hänen kansalaisuutensa on Suomi, mutta Maija Kozak voi haluta kertoa olevansa Suomen kansalainen. Tämä johtuu siitä, että myös yhdenvertaisuuslaista hyvin tietoiset työnantajat ovat ihmisiä tehdessään päätöksiä siitä, kuka kutsutaan haastatteluun, ja tutkimukset valitettavasti osoittavat että ulkomainen nimi pienentää mahdollisuuksia saada haastattelukutsu. Eli jos sinulla on ei-tyypillinen suomalainen nimi ja haluat hienovaraisesti korostaa olevasi suomalainen, voi olla perusteltua että ilmoitat CV:ssäsi, että olet Suomen kansalainen.
Kansalaisuus ja kielitaito
Oikeuskäytäntö Suomessa on selkeästi taipunut sille kannalle, että äidinkielen tasoista kielitaitoa voi edellyttää vain harvoissa tilanteissa. Tämän taustalla on pyrkimys estää syrjintää syntyperän tai kansalaisuuden perusteella. Mutta muun kielitaidon vaatiminen puolestaan on sallittua, eli työnantaja voi vaatia vahvaa ranskan kielen osaamista mikäli työtehtäviin kuuluu vaikkapa Ranskassa olevien asiakkaiden palvelu ja markkinointi Ranskassa. Jos perhetaustasi on suomalais-ranskalainen, ja satut olemaan myös Ranskan (kaksois)kansalainen, tällöin voi olla eduksi mainita kansalaisuus CV:ssä. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että kielitaitosi on vahva, ja lisäksi kansalaisuus vahvistaa suhdettasi kyseiseen maahan. Tämän tyyppisissä tilanteissa työnantaja voi perustellusti harjoittaa niin kutsuttua positiivista syrjintää, eli antaa etusijan hakijoille, jotka edustavat jotakin vähemmistöryhmää, tässä tapauksessa henkilöitä joilla on vahvat siteet Ranskaan.
Milloin vaatimus kansalaisuudesta on perusteltua
Käytäntö on osoittanut, että työpaikkailmoitukset, joissa on syrjintään liittyviä vaatimuksia, joudutaan poistamaan hyvin nopeasti, sillä Suomen väestö on valveutunutta ja syrjivistä työpaikkailmoituksista ilmoitetaan viranomaisille nopeasti. Seurauksena on pahimmassa tapauksessa suuret sakot, joten lakia rikkovat työnantajat ovat nykyisin harvassa. On kuitenkin hyvä tietää, että joissakin harvoissa tilanteissa Suomen kansalaisuuden vaatiminen työnhakijoilta on laillista. Näin on esimerkiksi Suomen virkamieslaissa määriteltyjen valtion virkojen kohdalla, esimerkiksi puolustusvoimien, puolustusministeriön tai rajavartiolaitoksen palveluksessa. Vaatimus ei kuitenkaan koske sitä, että henkilön pitäisi olla yksinomaan Suomen kansalainen, vaan myös kaksoiskansalaisuus riittää kansalaisvaatimuksen täyttämiseen.
Ulkomaan kansalainen ja oleskelulupa
Työnantajat, jotka ovat olleet tekemisissä oleskelulupien kanssa, tietävät että prosessi voi kestää kuukausia. Ei siis ole yllättävää, että suomalaiset työnantajat - myös ne, jotka haluavat riveihinsä kansainvälistä osaamista - voivat karttaa työnhakijoita, joilla oleskelulupaa ei ole. Jos et siis ole Suomen kansalainen, mutta sinulla on oleskelulupa - kannattaa tämä mainita työtä hakiessa seuraavalla tavalla:
Kansalaisuus: Israel. Pysyvä oleskelulupa Suomessa.
Jos olet EU-maan kansalainen, tämä kannattaa mainita, sillä vaikka et olisi Suomen kansalainen, työnantaja ymmärtää että oleskelusi Suomessa ei ole sidottu oleskelulupaan.
Kansalaisuus CV:ssä - kyllä vai ei?
Kansalaisuuden mainitseminen CV:ssä on tarpeetonta muutamia, yllä mainittuja poikkeustapauksia lukuunottamatta. Älä siis käytä ansioluettelon arvokasta tilaa tietoihin, joilla ei käytännössä ole mitään merkitystä sille, saatko kutsun haastatteluun vai ei, vaan käytä tila hyväksesi korostamalla vaikkapa taitojasi tai koulutustasi.
Ohita kilpailijat
Varmista, että työpaikkahakemuksesi erottuvat muiden hakijoiden hakemuksista.
